Valmentajat

Valmentajapolku

FC Tuusulan toiminta-ajatukseen kuuluu valmentajaresurssin turvaaminen. Tällä tarkoitetaan seuran tukea systemaattisen valmentajakoulutuksen järjestämiseen ja valmentajauralla etenemiseen nuorimmista ikäluokista lähtien.

Valmennuspäällikkö

Esa Karjalainen

Valmentajarinki

Seuran eri joukkueiden valmentajat kokoontuvat kauden mittaan säännöllisesti

Maalivahtivalmennus

FC Tuusula järjestää joukkueiden omien harjoitusten lisäksi maalivahdeille keskitetysti maksutonta erillistä maalivahtivalmennusta. Tämä tapahtuu omassa hallissa ja avuksi on hankittu ammattitaitoinen seuran ulkopuolinen maalivahtivalmentaja.

Lue myös juttu:

Nimi Esa Karjalainen ei varmasti jätä kylmäksi ketään pidempään salibandya seurannutta. Mutta nuoremmalle polvelle tämä vaatimaton
pelaajalegenda ei ehkä liene yhtä tuttu.

Keski-Uusimaa-lehdessä (tiistai 17.1.2017/Toni Vähämaa)
julkaistiin alla referoitu juttu Esa Karjalaisesta, joka toimii nykyään FC
Tuusulan valmennuspäällikkönä sekä nyt eliittisarjassa pelaavan A-poikajoukkueen sekä miesten edustusjoukkueen valmentajana.

Esa ei tuo itseään mielellään esille eikä kehuskele saavutuksillaan. Senpä vuoksi FCT:n toimitus katsoi perustelluksi saattaa tätäkin kautta laajempaan tietoon sen millainen lajilegenda seurassamme vaikuttaa!

Harva tietää, että Tuusulassa asuu 51-vuotias mies, joka voitti aktiivi-urallaan kaksi MM-kultaa, kolme Suomen mestaruutta ja viisi Ruotsin mestaruutta. Mies, joka on yksi lajinsa kautta aikojen suurimmista
pelaajista.

Esa Karjalainen on usealle suomalaiselle urheiluseuraajalle hyvinkin tuntematon nimi. Ruotsissa hän on sen sijaan salibandylegenda.

Elettiin vuotta 1970, kun Karjalaisten perhe päätti muuttaa tuhansien muiden suomalaisten tavoin töiden perässä Ruotsiin. Isä ja äiti aloittivat työt Mariestadin jääkaappitehtaalla hoitaen samalla viisivuotiasta
Esa-poikaansa.

-Opin kielen niin nopeasti, ettei kukaan huomannut koulussa,
että tulen Suomesta. Sen sijaan nimestä ruvettiin vanhempana vääntelemään. Se vaihe meni onneksi äkkiä ohi, Esa Karjalainen muistelee lapsuusvuosiaan.

- Ei minua koskaan kiusattu, siellä oli kuitenkin niin paljon muitakin suomalaisia

Iltaisin Karjalainen pelasi salibandya kaveriporukassa, joka
koostui suomalaisista - yhtä ruotsalaista ja jugoslavialaista lukuun ottamatta. Vuonna 1983 salibandyporukka sai nimekseen IBK Lockerudsgården.

-Alussa ruotsalaiset kuittailivat suomenkieliselle
joukkueelle, mutta eivät pitkään. Kun maalilukemat kääntyivät aina meidän hyväksi, hiljenivät he nopeasti.

Lockerudista kasvoi lopulta yksi Ruotsin menestyneimmistä
salibandyseuroista. Se voitti 1990-luvun taitteessa maansa mestaruuden viisi kertaa.Karjalainen edusti seuraa jokaisena mestaruusvuotena.

- Vieläkin tapaan pelikavereita vuosittain. Viime vuonna
kävimme voittamassa Prahassa ikämiesturnauksen, Karjalainen myhäilee.

Salibandyn ensimmäiset viralliset MM-kilpailut pelattiin vuonna 1996. Kovasta laukauksestaan tunnettu karjalainen viiletti kentällä Ruotsin väreissä.

- Vanhemmat ostivat aikanaan Mariestadista asunnon ja jotta
pankista sai lainaa piti olla Ruotsin kansalainen, Karjalainen selventää
kansalaisuuskuvioitaan.

MM-finaalissa Karjalainen kohtasi Suomen, joka taipui tuolloin Ruotsille selvästi lukemin 5-0.

- Ei siinä ollut mitään ristiriitaisia fiiliksiä. kun edustin jotain joukkuetta tai maata, painoin aina täysillä ilman mitään sen syvempiä ajatuksia, Karjalainen korostaa.

- Globenin finaalia seurasi tuolloin 15 500 ihmistä, mikä oli pitkään lajin yleisöennätys. Se nosti hien pintaan.

Vuonna 1998 Karjalainen muutti Suomeen. Salibandyseuraksi
valikoitui helsinkiläinen Viikingit ja työpaikaksi Myllypuron Arena Center,
jossa tuusulalainen toimii laitosesimiehenä tänäkin päivänä. Koti sijaitsee
Tuusulassa, josta on helppo liikkua suuntaan jos toiseen.

Vaikka Karjalainen on asunut Suomessa jo lähes 20 vuotta, on
hän edelleen Ruotsin kansalainen. Urheilua seuratessa häneltä on silti löytynyt aina selkeä ykkössuosikki.

- Minulta kysytään usein kumpaa maajoukkuetta kannatan.
Kyllä se on aina ollut Suomi. Vaikka minne muuttaisin pysyy se synnyinmaa aina ykkösenä, Karjalainen kuittaa.

Esa Karjalainen:

* syntynyt Kuusamossa vuonna 1965. Asuu Tuusulassa, perheeseen kuuluu vaimo, poika (synt.-00) ja tytär (-03)

perhevaimo, poika (synt. -00) ja tytär (-03)

*saavutukset salibandyssä: 2 MM-kultaa, 1 EM-kulta, 5
Ruotsin mestaruutta, 3 Suomen mestaruutta, 2 Viron mestaruutta. Vuoden pelaaja Ruotsissa 1988-89

* toimii nykyisin FC Tuusulan valmennuspäällikkönä ja seuran
B-poikajoukkueen päävalmentajana

* pelaa salibandya ikämiessarjoissa helsinkilaisessa SC Dalmacissa

Salibandy edelleen kuvassa mukana

Salibandy on edelleen vahvasti mukana Esa Karjalaisen
elämässä. Karjalainen valmentaa FC Tuusulan A-poikia ja miesten edustujoukkuetta, minkä lisäksi hän pelaa itse ikämiessarjoja helsinkiläisessä SC Dalmacissa. "Reikäpalloa" hän ei pääse karkuun töissäkään, sillä Myllypuron Arena Centeristä, jossa hän toimii huoltohommissa, löytyy useampi salibandykenttä.
- Onhan se isossa roolissa vieläkin. FC Tuusulan - jossa omakin poika pelaa - pelit ovat nyt ykkösjuttu. Vuonna 2003 aktiiviuransa päättänyt Karjalainen nauttii valmennushommista. - Haluan valmentaa jatkossakin. koen, että minulta löytyy paljon annettavaa lajille, kaksi MM-kultaa voittanut Karjalainen sanoo.

Omien harrastusten lisäksi Karjalainen seuraa aktiivisesti salibandyä katsomosta ja televisiosta käsin. -Minun aktiiviajoistani laji on mennyt kaikin puolin eteenpäin, varsinkin fysiikaltaan ja taitotasoltaan. Nykyään treenataan niin paljon enemmän. Viisikkopelaamisessa on sen sijaan
paljon samoja elementtejä edelleen.

Kehityskohteitakin löytyy. - Jotkut ihannoivat kovaa peliä,
mutta se ei ole mun juttu. Välillä ajetaan kroppaan niin kovaa, että tulee
aivotärähdyksiä.

Useat MM-kisat myös paikan päällä seurannut Karjalainen
katsoi suurella mielenkiinnolla joulukuussa käydyt Latvian MM-kisat, jotka päättyivät Suomen mestaruusjuhliin. - Olihan se jännittävä finaali, mutta oikealle joukkueelle se meni. Suomi oli parempi. Lajin kannalta Karjalainen kuitenkin toivoisi, että finaaleissa nähtäisiin useammin muitakin maita kuin Suomi tai Ruotsi