A Pojat - LoSB (7 - 7)

Iltapäiväpelissä mittasimme iskukykyämme sarjakakkosen LoSBin kanssa. 

Keskinäiset pelimme ovat varsinkin viime aikoina olleet kovin tasaisia eikä tämän päiväinen tehnyt kaavaan poikkeusta! Sarjassa voitimme ensimmäisen 2-4 ja hävisimme toisen 6-5. Kuvaan sopi hyvin se, että tässä kolmannessa koitoksessamme lopulta tasasimme pisteet.

Näytti siltä että olimme pelissä vähän paremmalla jalalla liikkeellä kuin aamulla. Avausmaali meni kuitenkin vastustajalle kun heidän ensimmäinen ylivoimapelinsä tuotti heti tulosta Lepistö-seniorin vedettyä komeasti maskin takaa.

Tasoituksemme tuli kuitenkin seuraavassa vaihdossa kun Leksa veti right-puolelta näppärän ja yllättävän kääntölaukauksen ohi hölmistyneen LoSB-vahdin. Teemu lisäsi kahteen yhteen ja Oskari ylivoimalla jo kolmeen yhteen pakin jalan kautta (merkittin pöytäkirjassa Leksalle). Näissä maaleissa oli meillä totta puhuaksemme kerrankin myös vähän onnea! 

Toisessa erässä tehtiin vain yksi maali ja se tuli meidän päähämme ennen kolmannen erän maali-iloittelua. Päätöserässä tehtiin tasaiseen tahtiin peräti yhdeksän maalia. Naapurileirissä tekijöinä kunnostautuivat kuinkas muuten kokeneet Lepistön veljekset ja "Konna" Airaksinen, jotka häikäilemättä osasivat käyttää hyväksemme huonon peittopelimme ja vetelivät inhottavia kaukovetoja taitavasti ruuhkaan. 

FC Tuusulan maaleista neljäs tuli Otolle, joka lähti karvauksensa jälkeen keskeltä yksin vastahyökkäykseen ja heläytti upeasti ylänurkkaan. Viides meni pikkuhiljaa pelikuntoaan takaisin hankkivalle Roopelle joka taituroi vähän tuurillakin ilmasta Villen nerokkaan pitkän syötön tolpan kautta sisään. Kuudennesta ja seitsemännesta ja sitä kautta lopulta tasapelistä saamme kiittää tämän päivän parasta pelaajaamme Niiloa, joka veti ratkaisuhetkillä kaksi kaunista kaukorannaria yläpesään.

Kaukalon laidalla tuntui siltä, että nyt suorastaan hölmöilimme tarjolla olleet kaksi pistettä tasuriksi. Loimme tilanteita tai puolittaisia tilanteita liukuhihnalta, mutta liian usein ne menivät hukkaan epäkypsien ratkaisujen myötä. Palloa ei maltettu pitää rauhallisesti  hallussa vaan sorruimme hätäisiin laukauksiin huonoista paikoista sekä epäonnistuneisiin yksin kuljettamisiin silloinkin kun joukkuekaveri olisi ollut jo puolittain irti maalintekopaikalla vain nopean ja helpon syötön takana. Aika monta kertaa heitimme myös sokkosyöttöjä vastustajan maalin edustalle jotka johtivat nopeisiin ja vaarallisiin vastahyökkäyksiin.