A Pojat - Kekavas Bulldogs (6 - 8)

Finaalissa oli odotetusti vastassa turnauksen  selvästi kovin kokoonpano eli Kekavas Bulldogs Latviasta. Joukkue oli voittanut kaikki pelinsä siihen asti maalierolla 24-10. Joukkueen pelaajat olivat kookkaita, atleettisia ja keski-iältään vanhimpia sarjassa. Kuuleman mukaan kentällä oli myös pari Latvian miesten maajoukkueen peluria, joten aikamoinen tasoero finaalissa oli ainakin paperilla. Toisaalta alkulohkon pelissä hävisimme heille vain kahdella maalilla 5-3.

Kun finaalipeli käynnistyi oli päivänselvää, että nyt latvialaiset halusivat laittaa kaiken peliin. Vauhti oli hirmuinen, tarkat syötöt lähtivät nopeasti ja laukaukset kuin tykin suusta suoraan ykkösellä. FC Tuusula pyristeli kuitenkin mukana uharutuvaisella asenteella ja pelasi sillä tasolla kuin pystyy. Kuinka ollakaan avausmaalia tuuleteltiin omassa leirissä kun Leksa Oskarin syötöstä siirsi meidät johtoon. Kuitti tuli kuitenkin nopeasti kun nopea poikkari lyötiin voimalla sisään. Seuraavaksi asialla oli jälleen keskialueen riiston jälkeen Leksa johon maaliin ei merkitty syöttäjää, peli oli 2-1

Pelin ote oli kuitenkin koko ajan latvialaisilla. He hallitsivat palloa ja liikkuivat itseään säästämättä paljon ja kovaa. Meidän peliämme leimasi tässä vaiheessa ja myöhemminkin kova kiire ja hosuminen. Emme malttaneet ja toisaalta pystyneet pitämään palloa omassa kontrollissa vaan  syötöt olivat hätäisiä, epätarkkoja ja hankalaan paikkaan annettuja. Nopea pyörähdys 2-2, maalin takaa maalivahtimme selän kautta 2-3, pallon menetys keskialueella 2-4, alivoimamme aikana avaus kärkikarvaajalle 2-5. Latvialaisten materiaaliylivoima alkoi näkyä.

Vaan ei anna meidän poika periksi missään olosuhteissa. Oskari löi Leksan syötön sisään 3-5 ja taas mentiin vähän aikaa kovaa päästä päähän -erityisesti meidän päähämme. Harmillisesti erän lopulla Bulldogs karkasi kuitenkin taas kolmen maalin päähän hienon hienolla vedolla suoraan ykkösellä, jota edelsi muutama pitkä ja kova poikkari. 

Toisessa erässä taistelu jatkui samoista asetelmista, mutta nyt oli meidän vuoromme näyttää mallia hienosta maalista. Teemun kova ja oikea-aikainen pitkä ja tarkka poikkisyöttö tavoitti valmiiksi pyssynsä jo ladanneen Juliuksen ja peli oli 4-6. 

Vauhti pelissä oli edelleen hirveä ja niin vain vastustajan paine jälleen tuotti pallon menetyksen, josta terävä vastaisku 4-7. 

Emme lannistuneet tästäkään vaan vähän ajan päästä asialla oli taas Teemu joka veti sisään Oskarin hienon ja oivaltavan takajätön 5-7. Vastustaja kuittasi kuitenkin taas heti toiseen päähän vihaisen terävällä rystynapautuksella maalinedustilanteessa 5-8.

Emme vieläkään antaneet periksi vaikka asetelma alkoi näyttää jo aika tukalalta. Pari minuuttia ennen pelin päättymistä ottelun parhaana FCT-pelurina palkittu Leksa kavensi Oskarin nopeasta ja vastustajan yllättäneestä vaparisyötöstä 6-8. Tämän jälkeen hallitsimme ensimmäisen kerran ottelua sen loppuun asti. Yritimme kavennusta ilman maalivahti kuudella kenttäpelaajalla ja saimmekin aikaan jatkuvaa hurjaa mylläkkää hyökkäyspäässä. Maaliin asti palloa ei kuitenkaan enää saatu vaan peli päättyi numerollisesti erittäin kunniakkaasti kahden maalin tappioon. 

Erityisesti tämä ottelu oli vastuksen kovuuden vuoksi loistava kokemus joukkueellemme. Vaikka pelin voittajasta ei juuri ollut missään vaiheessa epäselvyyttä onnistuimme kuitenkin tekemään turnausvoittajan verkkoon kahdessa pelissä 9 maalia. Jokainen pelaaja teki sen minkä pystyi ja on muistettava, että poissa oli yli kentällinen pelaajia. Esimerkiksi sunnuntain peleissä meidän neljästä puolustajastamme vain kahdella oli aiempaa kokemusta pakkina pelaamisesta. 

Tänään HFC:stä kaulaan siis "voitetut" hopeamitalit.