Miehet, edustus - Utica (12 - 9)

UUSI VUOSI, UUSI ILME

Lähtökohdat päivän otteluun olivat luettavissa sarjataulukosta. Kärkipaikkaa pitävä Utica ei ollut juuri pisteitä menettänyt (9 voittoa, yksi tasapeli, 0 tappiota), kun Ä-J/FC Tuusula on viime ottelut kärsinyt sekä pelillisen ilmeen alakulosta että heikosta tuomaritoiminnasta. Näitä vastoinkäymisiä lähdettiin heti vuoden ensimmäisessä pelissä selättämään.

Kokoonpano oli erittäin kaksijakoinen. Ykkösviisikossa(Arttu-Veemu-Ap, Lauri-Tami) neljällä viidestä kakkosdivarikokemusta useammalta kaudelta ja otteluita miesten sarjoissa tuhatkunta. Loukkaantumiset ovat hieman haitanneet menoa ja diesel notkistuu muutenkin hitaasti. Toinen viisikko(Teemu-Leksa-Osku, Roope-Juho) koostui aikuispuolella ensiaskeleita ottavista ennakkoluulottomista pelureista, joiden miesten pelit lasketaan sormin ja ehkä juuri ja juuri varpain. Maalissa luonnollisesti Make ja 13. hyökkääjä (jota tulospalvelu ei tunnista, vaikka vaihtoehtona tarjoaakin) Riku.

Uticalla oli laittaa kehiin huomattavasti vakuuttavampi kokoonpano, kun lähes kaikilla on kokemusta SM-liigasta useiden kausien verran. Maaottelumäärä ei tarkkaan tiedossa. Ei siis ihme, että kolmella kentällä peliin lähtenyt joukkue iski Ä-J:lle luuta kurkkuun heti alkuminuuteilla.

OTTELUTAPAHTUMAT

Saimme peliin heikon alun, kun reisivammainen Arttu lanattiin selästä pillin pysyessä visusti taskussa. Invalidin kolaamisesta suuttuneena Arttu ajatteli sääntöjen menneen pois päältä ja pelasi vatsallaan maaten palloa jäähyn arvoisesti. Vastustaja ei kuitenkaan tuomarin puhallusta jäänyt odottelemaan, vaan laittoi pallon reppuun siirretyn rangaistuksen aikana 33 sekunnin pelin jälkeen. Utica vei ottelun alkua mielin määrin ja piti palloa muutamia vastahyökkäyksiä lukuunottamatta. Pelikellossa 4:05 ja lukemiksi jo 0-2, kun liukas Jaakko Sariola haki itselleen peruuttamalla pari metriä tilaa ja niittasi pallon reppuun. Puhe, miesvartiointi ja tilanteeseen reagointi loistivat poissaolollaan. Monien mielessä varmasti ajatus: ”tätäkö tämä taas on?”

Ei onneksi kaikkien mielessä. Kapteeni-Tami hermostui sopivasti, ettei tänne olla tultu neiteilemään ja hänellä on ainakin hyvä pelifiilis. Muutama suurehko muutos pelitapaan: pidetään enemmän palloa, laitetaan tatsi ja syötöt kuntoon pitämällä sitä vaikka minuutti omassa päässä. Seurataan vastustajaa tarkemmin: pidetään oma paikka, mutta reagoidaan nopeammin, eikä anneta vaarallisilla alueilla yhtään vapaata tilaa.

Peliin päästiin paremmin mukaan ja tilanteita alkoi syntyä kuin vahingossa. 7:05 ja hyvän myllyn päätteeksi pallo viivaan Roopelle. Pallon toimitus kierteisenä maalille ja maskin takaa sisään. Hieman hämmentyneinä tilanteesta päätettiin kuitenkin juhlia maalia. Vajaa minuutti myöhemmin tuli lisää lunta tupaan ja lukemiksi 1-3.

Ottelu luonne oli kuitenkin muuttunut ja peli täysin auki. Runsaat kymmenen minuuttia ja Teemu (Dahlström, jatkossa varmaan Deemu, Teemujen runsauden vuoksi) laittoi aikuisuran ensimmäisen maalin Ap:n! syötöstä 2-3, joka sekin tosin kuitataan vielä pari minuuttia ennen erän loppua.

Erätauolla käytiin pikaisesti läpi mikä toimii ja mikä ei. Todettiin, että palloa on pakko pitää voittaakseen pelin. Toiseksi puolustuksessa täytyy olla vielä tarkempana merkkaamisen suhteen.

TOINEN ERÄ

Alle viisi minuuttia toista erää takana ja pappakenttä ehtinyt kaventaa Tamin coast-to-coast+Marko Kiprusoffmainen syöttö Veemulle 3-4, sekä Oskun uran ensimmäinen kolmosdivarihäkki lukemiksi 4-4. Seuraavat vajaa viisi minuuttia hieman hyvää oloa puserossa ja rutinoitunut vierasjoukkue taas kahden maalin karkumatkalle (4-6) nukahduksen ja puheen puuttumisen vuoksi.

Erän viimeiset viisi minuuttia osoittivat, ettei peliin tultu huvikseen mukaan. Ap karkaa läpiajoon harhasyötöstä ja veivaa näyttävästi änärisuorituksella jälleen kavennuksen: vartalo pakin eteen, siirto sivuun veskan ulottumattomiin ja maata pitkin pömpeliin. Oskun käsikramppi ei hellittänyt ja Deemun ”syötöstä” ensin tasoihin ja sitten Leksan jäätävästä siirrosta sivuun johtoon 7-6. Hats off.

Erityisen hienoa oli seurata junnukentän hyökkäyspään rotaatioita ja halua hakea itseään vapaaksi. Kauhulla tosin joutui kuuntelemaan ”hei me johdetaan ekaa kertaa” -puhetta vaihtopenkillä, mutta onneksi vain runsaan minuutin, kunnes summeri soi erätauon merkiksi. Hyväntahtoista ja fokus säilyi pelissä – sallittakoon.

Selvä parannus ensimmäisestä erästä oli tiivistynyt puolustuspelaaminen, vapaiden pelaajien merkkaus ja pakottaminen vaikeisiin syöttöihin. Vastaiskuilla ja hyvällä karvaamisella riistoja saatiin huomattavasti aiempaa ylempänä. Toisella erätauolla kaksi pääteemaa: vastustaja nostaa karvausta, ollaan valmiita liikuttamaan palloa nopeammin ja laitetaan lisää kaasua, näytetään niille perävaloja.

KOLMAS ERÄ

Runsas minuutti kolmatta erää ja Deemu laittaa tarkasti lukemiksi 8-6. Kuten olettaa saattoi vastustajan kokemuksella ei näin helpolla luovuteta ja 32:26 lukemat olivatkin jo 8-8.
Pitkään mentiin tasaisissa merkeissä ja ottelu haisi tasapeliltä. Pelimiesten kympillä luonteen lujuus ja voitontahto tulevat esille. Oskarin kramppi ei vieläkään hellittänyt ja äärimmäisen tärkeä 9-8 johtomaali. Kuusi sekuntia myöhemmin pappakenttä nukahtaa: 9-9.

Arttu lämmitteli revähtänyttä reittä kaksi ensimmäistä erää. Adrenaliinihöyryissä juoksukin rupesi kulkemaan ja huutosyötön ja muiden tuhlaamien paikkojen jälkeen pallo Leksalle: kuolinisku 10-9 (42:34)!

Vastustaja voittaa aloituksen. Joukkuemme ei kuitenkaan osoita paniikin hiventäkään ja peli-ilme näyttää voittavalta. Tärkeällä hetkellä on hieno nähdä kuinka pelaajat näyttävät mitä voittaminen vaatii. Kurinalaista linjojen peittämistä, backcheckausta, vetojen peittämistä. Laurin äärimmäisen tärkeä blokki, joka lopulta ratkaisi pelin. Tami uhosi tekevänsä maalin, no ei heti tehomerkintää, mutta vielä parempi. Pakotti vastustajan tekemään oman maalin. Se maali tuli kaksikymmentä sekuntia ennen loppua. Krediittiä Ap:lle joka juoksi 20 metrin matkalla 10 metrin takamatkalta pakista ohi, loi tilanteen, jonka seurauksena Tami riistää maalia hakevalta vastustajalta heidän maalinedessään pallon. Puolustaa voi näköjään missä päin kenttää tahansa ja ehkä se on turvallisinta mahdollisimman kaukana omasta maalista.

Loppuun vielä pieni kommentti puheenaiheena useamman viikon olleesta tuomari-toiminnasta. Kaksikko veti 45 minuuttia hyvin. Viimeisellä sekunnilla yksi jatkuvasti pelin aikana sääntöjä rikkonut vastustajan pelaaja teloo ulosajon arvoisella taklauksella huikean debyyttimatsin pelanneen Deemun ja vielä tilanteessa, jossa peliaikaa on kellossa pari sekuntia ja oma joukkue kolme maalia tappiolla. Kokemuksen kovista ja kansainvälisistäkin  peleistä toivoisi tulevan esiin jotenkin muuten kuin sääntöjen vastaista kovuutta osoittamalla ja nuoria pelaajia kyseenalaisin keinoin "opettamalla". Samasta pelaajasta oli tuomaristolle huomautettu useampaan otteeseen ensimmäisestä erästä lähtien!

Ota matsi haltuun, puhuttele, takaa pelaajien turvallisuus, ennaltaehkäise ohjeistamalla ja tuomitse jäähynarvoinen rike, vaikka pelikello soisi samalla hetkellä. Tee linjaus mikä on sallittua ja mikä ei.

LOPPUSANAT

Ottelut ratkotaan hyökkäämällä ja sarjat puolustamalla. Tänään nautimme upeasta kombinaatiosta junnukentän hurmosmaista maali-iloittelua (8 pörsää) ja pappojen erityisesti lopussa esille tullutta rutiininomaista johtoaseman puolustamista. Erityisesti miellytti ilmeen muuttuminen alun hapuilun jälkeen. Molempien ketjujen viisikkopeli ja itseluottamus paranivat mitä enemmän minuutteja kelloon kertyi.

Ottelun alla kopissa puhuttiin siitä, ettei ole mitään syytä miksei ottelua lähdettäisi voittamaan. Vastustaja on tällä hetkellä paras tason mittaaja koko sarjassa. Kenttä on sama, pallo on molemmille sama. Hyödynnä vahvuuksiasi, tee työtä tunnollisesti (myös näkymätöntä), anna kaikkesi ja pelaa niin hyvin kuin osaat. Se riitti tänään ja se riittää jatkossakin.

SEURAAVA OTTELU

La 27.1. Esport Areena vs. PS Vissy